Internetin pulssilla

Facebook on minulle läheisin sosiaalisen median sovellus. FBn avulla on helppoa ja tehokasta pitää yhteyttä suurempaan joukkoon ihmisiä ja samalla kerryttää itselleen päiväkirjaa, josta voi vuosien kuluttua palata fiilistelemään elämän eri vaiheita. Varsinkin viime aikoina olen käyttänyt kuvaominaisuuksia tallentamaan tärkeimpiä muistoja ja tätä voi nykyään huoletta tehdä, kun julkaisun laajuutta voi hallita täsmällisesti.

YouTube on toinen hyvin tuttu media, vaikka en itse sisältöä sinne tuotakaan. Lähes kaikki mummotkin tunnistanevat jo Internetin suurimman videopalvelun. YouTube on kuitenkin suurelle joukolle kanava ilmaista mielipiteitään ja tuottaa sisältöä. YouTuben suurin vahvuus, mutta myös samalla suurin heikkous, on sisällön hyvin vaihteleva laatu. Suurimmaksi osaksi sisältö on karmeaa kuraa, mutta aika ajoin löytyvät helmet saavat höröttämään suureen ääneen. Tavallisimmin ihmiset kuitenkin suodattavat joukkona helmet hyvin tehokkaasti suosittelemalla parhaita pätkiä ristiin eri sosiaalisissa medioissa.

Twitter on minulle hieman outo lintu – sanakin tarkoittaa linnun liverrystä. Tämän lienee tarkoitus vihjailla palvelun luonteesta. Perusideana on tarjota ihmisille alusta julkaista korkeintaan 160 merkin viestejä, joihin voi valinnaisesti liittää kuvan tai kuvia. Ihmiset voivat tilata toistensa viestejä, jolloin he saavat tietokoneelleen ja puhelimelleen tiedon aina, kun tilattuun syötteeseen tulee uutta sisältöä. En ihan hiffaa heti, miten Twitteriä voisi käyttää paremmin kuin Facebookkia ainakaan henkilökohtaisella tasolle. Twitter vaikuttaa paremmalta alustalta välittää yksinkertaista, tiivistettyä viestiä suuremmalle yleisölle ja voi sopia näin hyvin ensisijaisesti markkinointitarkoituksessa toimivien yritysten tai henkilöiden käyttöön. Mutta yrittänyttä ei laiteta, joten koitetaan nyt vähän aikaa roikkua palvelussa, jos sen merkitys avautuisi minulle paremmin sitä myöten.