Ihan viime vuosien aikana sanapari sosiaalinen media eli some on alkanut särkeä korvia samalla tavalla kuin sana mobiili alkoi kipuilla reippaat kymmenen vuotta sitten pahimman kännykkäbuumin aikoihin. Varma merkki tästä on, että jokainen aallon harjalla surffaava organisaatio haluaa olla nyt sosiaalisen median edelläkävijä ja rahan haistavat markkinointikonsultit heittävät bensaa liekkeihin euron kuvat silmissä kiiluen.
Molemmissa murroksissa on silti kyse hyötyjensä takia vääjäämättömästä kehityksestä, joka demokratisoi yhteiskuntia poistamalla tiedonvälityksen pullonkauloja. Ensimmäistä kertaa historiassa jokaiselle taunotavalliselle on annettu viestintäväline, jolla ajatuksiaan voi välittää suunnattomalle joukolle ihmisiä. Aikaisemmin vastaavaa valtaa ovat voineet käyttää ainoastaan pullonkauloja hallinneet suuret televisioyhtiöt ja lehtitalot. Monet uudet menestyjät ovatkin ennakkoluulottomasti uuteen tiedonvälityskanavaan hypänneet kielinaiset, justinbieberit ja halla-ahot.
Somessa on onnistuneesti myös vaikutettu yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Erinomaisena esimerkkinä vaikuttamisesta käy taannoinen taitava kampanja homoavioliittojen laillistamisen puolesta, joka piti vaalien alla paikkansa puolesta pelkäävien kansanedustajien elämästä tukalaa, kun vastauksia vaadittiin ja äänestyskäyttäytymistä vahdittiin. Lupauksista perääntymisestä tuli yhtäkkiä todella vaikeaa, kun yhteisö vaati kannanottoa ja piti poliittikkoja vastuullisina vahtimalla näiden tekemistä.
Internetin murros on myös kääntänyt kuluttajien ja yritysten välisiä vaakakuppeja. Aiemmin turisteja huoletta kusettaneet hotellit narahtavat nyt satavarmasti vilpistään TripAdvisorin kaltaisten palveluiden ansiosta. Toisaalta asiansa hienosti hoitavat yritykset saavat lisää asiakkaita, mikä on yksinomaan erinomainen juttu. Power to the people!
Tiedonvälityksen lähes rajattomalla vapaudella on myös kääntöpuoli. Suomessakin tuhojansa tehneet koulupommittajat löysivät innoittajia teoilleen Internetin pohjattomista syövereistä. Ennen Internetin arkipäivästymistä samanhenkisen innoittajan löytäminen olisi ollut lottovoittoluokan sattuma. Myös järjestelmällisten rikollisten toiminta on helpottunut, kun he pystyvät kommunikoimaan ja koordinoimaan toimintaansa tehokkaasti Internetin välityksellä, eikä poliisin resurssit riitä millään näiden veijareiden perässä pysymiseen.
Some (joka ilmiötä kuvaavana sanana toivottavasti vaipuu unholaan) on tullut jäädäkseen lopullisesti. Mahtinsa ja ulottuvuutensa takia se kiehtoo minua hyvine ja huonoine puolineen.
Kommentoin Jannin blogin alkukommenttia.
Tulikipuna 